My Way 2 -hanke

Esko Joki-Erkkilä, kehitysinsinööri

Lapsuuteni vietin maalaisympäristössä Kalajoen Käännänkylässä, koska vanhempani olivat maanviljelijöitä. Meitä oli perheessä yhteensä kuusi lasta, joista minä olin neljänneksi vanhin. Maalaistalo oli hyvä kasvuympäristö ja lapsuudesta on jäänyt mukavat muistot. Lapsuus myös valmisti meitä kaikkia aikuisuuteen, koska kasvu tapahtui työn ohessa. Työtehtävät olivat toki ikään sidottuja. Sitä tehtiin mitä pystyttiin tai osattiin. Esimerkiksi traktoria ajoin ensimmäisen kerran yksin 6-vuotiaana. Vanhemmat ohjasivat ja neuvoivat, jos jotain ei ensin osattu. Vanhemmat myös kannustivat meitä kaikkia opiskeluun, kun siihen oli jo niin hyvät mahdollisuudet.

Koko kouluvaiheen (7 – 20 vuotta) kävin Kalajoella. Ala-asteen kävin Kalajoen Käännänkylässä pienessä kyläkoulussa. Yläasteen kävin vastaavasti Kalajoen keskustassa. Jo yläasteen jälkeen minulle oli selvää, että en halua jatkaa tilanpitoa, koska en kokenut eläintenhoitoa omakseni. Tietyllä tavalla myös ammattilentäjän ura oli myös haaveammattina. Siinä yhtenä vaatimuksena oli ylioppilastutkinto. Jatkoin Kalajoen lukioon pitkän matematiikan linjalle, koska myös tekniikka kiinnosti jo siinä vaiheessa. Ylioppilaaksi valmistuin keväällä 1980.

Koska ammattilentäjän ura kiinnosti tosissaan, niin selvitin sen, miten siihen ammattiin on mahdollista päästä. Kävin myös ilmailulääkärin tarkastuksessa. Tässä vaiheessa selvisi, että näkökykyni ei täytä ammattilentäjän vaatimusta. Tuohon aikaan silmälaseilla korjattu näkö sulki pois mahdollisuuden edetä sillä ammattiuralla. Se oli itselleni tietysti pettymys. Armeijan kävin heti lukion jälkeen. Sen otin tietyllä tavalla tavoitteellisesti. Päätin jo heti alussa, että jos siellä menee 11 kuukautta aikaa 9 kuukauden sijaan, niin se on sitten sama katsoa loppuun asti. Ajattelin, että RUK:sta (reserviupseerikoulu) voisi olla apua myöhemmin uralla. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä päätös. Sain siellä parhainta johtamiskoulutusta, mitä olen elämäni aikana saanut.

Armeijan jälkeen toukokuussa 1981 en heti tiennyt, mihin haluan lähteä opiskelemaan. Siksi menin töihin vaatetustehtaaseen Alavieskaan (Erinka Oy), joka oli sopivalla etäisyydellä kotoani. Toimin siellä yleismiehenä ja tein monenlaisia töitä (varastomiehen töitä, pakkausta, kankaiden levitystä koneella, kankaiden leikkuuta, materiaalien ja pakkauksien kuljetuksia). Tähän työhön oli helppo tulla, koska olin maalaistalossa oppinut tekemään kaikenlaisia töitä. Seuraavan vuoden aikana minulle tarkentui se, että minun kannattaa hakea opiskelemaan Tampereelle, koska nykyinen työ kävi harjoittelusta siihen oppilaitokseen. Kyseessä oli tekstitiili-insinöörin opinnot Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa. Tämä kyseinen koulutus alkaisi seuraavan kerran syksyllä 1983. Kyseessä oli opintolinja, joka alkoi vain joka toinen vuosi. Kävin pääsykokeessa ensimmäisen kerran keväällä 1982, mutta sisäänpääsy jäi muutaman pisteen päähän. Tässä vaiheessa 10 opiskelijaa varasi opiskelupaikan kyseiseltä linjalta.

Jatkoin työelämää vielä vuoden verran eteenpäin ja tienasin opiskelurahoja tulevaisuutta varten. Tässä vaiheessa hankin myös ensimmäisen autoni (VW Jetta). Keväällä 1983 kävin pääsykokeessa uudelleen ja tällä kertaa varmistin opiskelupaikan 10 viimeisen paikan joukosta. Kurssin aloitti yhteensä 20 opiskelijaa syksyllä 1983.

Kun aloitin opiskelut Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa 01.09.1983, niin en entuudestaan tuntenut sieltä ketään. Opiskelijana sitä kuitenkin tutustuu ikäisiinsä kavereihin varsin nopeasti. Myös asuminen rivitalossa, jossa oli seitsemän muuta miespuolista tekniikan opiskelijaa, helpotti tätä alkuvaihetta. Jokaisella opiskelijalla oli oma huone, mutta keittiö, olohuone, wc -tilat ja peseytymistilat olivat yhteiskäytössä. Tuohon aikaan opiskelu oli vielä ns. koulumuotoista. Opiskelimme 8 tuntia päivässä (40 h viikossa) ja iltaisin teimme paljon harjoituksia, jotka piti palauttaa. Myös läsnäolopakko oli voimassa. Poissaoloihin piti aina löytyä uskottava selitys (esim. sairausloma). Kun tämä oli tiedossa heti alussa, niin se ei tuottanut vaikeuksia. Opiskeluhan oli allekirjoittaneen päätyö tuolloin. Opiskelumotivaatio oli hyvä, kun tavoite oli selvä. Insinöörin paperit ulos neljässä vuodessa. Opiskelu oli monipuolista ja hyvin teknistä. Siitä olkoon esimerkkinä langan kuljetus paineilmalla koneen rakenteissa. Laboratoriossa testasimme materiaaleja erilaisin standarditestein.

Opiskeluaikana laadimme ryhmänä oppilaitoksen kurssikirjan, johon piti myydä paljon mainoksia. Tässä yhteydessä me kaikki ryhmämme opiskelijat tutustuimme myyntityöhön käytännössä. Projekti onnistui hyvin ja kirjasta saamallamme palkkiolla matkustimme Englantiin viikoksi. Lontoo tuli tutuksi silloin ensimmäistä kertaa. Vierailimme silloin myös pohjoisosassa maata Leedsin kaupungissa, jossa toimi silloin International Wool Secretariat (IWS). Tämä tunnetaan suomeksi paremmin nimellä kansainvälinen villamerkki (Woolmark). Se on organisaatio, joka myöntää sertifikaatin ja laatuluokituksen maailmanlaajuisesti eri villalaaduille. IWS muuttui organisaatiosta yhtiöksi (The Woolmark Company) vuonna 1997.

Opiskelu päättyi aina keväisin huhtikuun lopussa, joten kesätöihin jäi mukavasti aikaa. Siihen aikaan täydet 4 kuukautta. Aloitin kesätyöt aina toukokuun alussa joka kesä. Siinä ajassa ehti tutustua erilaisiin yrityksiin ja erilaisiin yrityskulttuureihin. Ensimmäinen kesä meni Kalajoella Junnikkalan Saha Oy:ssä. Siellä toimin kahdessa roolissa. Ensimmäiset kaksi kuukautta toimin kakkosraamin sahurina. Tämä työ vaati hahmottamiskykyä ja nopeaa reagointia. Loppukesän olin höylärin apumies. Se oli fyysisesti raskasta työtä, jossa oli paljon nostoja. Puumateriaalit tuli hyvin tutuiksi. Toisen kesän olin töissä Rukka Oy:llä Kokkolassa, jossa toimin materiaalien testauksessa. Tämä työ oli luonteeltaan tarkkuutta vaativaa. Kolmannen kesän olin töissä vanhalla työnantajallani Erinka Oy:ssä Alavieskassa. Siinä työssä oli paljon autolla ajoa. Esimerkiksi erilaisten tuotantomateriaalien noutoa (kankaat ja langat), pakkausta ja pakettien toimitusta postiin.

Valmistuin keväällä 1987 tekstiili-insinööriksi. Aloitin kesäkuun alussa ensimmäisen työni Pietarsaaressa Granlundin Pesu Oy:ssä, jossa toimin työnjohtajana. Työn sisältö tuli nopeasti tutuksi. En kokenut sitä riittävän haasteelliseksi ja siksi irtisanouduin tästä tehtävästä 5 kk:n jälkeen. Syksyllä 1987 tapasin vaimoni Paulan, joka oli silloin erikoistumassa terveydenhoitajaksi Jyväskylässä. Syksystä 1987 kevääseen 1988 tein opettajan sijaisen töitä Kalajoen ala- ja yläasteella (matematiikka, fysiikka, kemia ja käsityöt) sekä lukiossa (pitkä matematiikka, kemia ja fysiikka). Kesän 1988 toimin aluevahtina Kalajoen leirintäalueella. Syksyllä 1988 ilmoittauduin Rovaniemelle työvoimakoulutukseen, joka kesti 3 kk. Kurssin aiheena oli AutoCAD -koulutus. Tämä  osoittautui todella tärkeäksi kurssiksi myöhemmällä työurallani. Kevään 1989 tein vielä opettajan sijaisen töitä Kalajoella.

Loppuvuodesta 1988 oli työpaikkailmoitus Tekniikka & Talous -lehdessä, jossa haettiin kolmea työpaikkaa Kalajokilaakson tietotekniikkakeskukseen (KTT) Ylivieskaan. Tuossa vaiheessa KTT:n palveluksessa oli 8 henkilöä. Yksi noista työpaikoista oli se, johon itse työllistyin 01.06.1989. Siinä haettiin tuotekehitysinsinööriä tekstiili- ja vaatetus- sekä nahka- ja kenkätehtaiden palvelukseen. Tämä ensimmäinen projekti (TEVANAKE -projekti = tuotannon automatisointi ja tuotantotekniikan kehitystehtävät) kesti kolme vuotta ja tänä aikana pääsin ensimmäistä kertaa kehittämään alueen yrityksiä (Haapa-Tex Oy, Meira Oy Leijona ja Sievin Jalkine Oy). Aika nopeasti tuli esille, että kehittämisessä tarvitaan tietokonetta. Nämä olivat vasta tulleet markkinoille ja alussa ne olivat varsin hintavia. Ensimmäisen tietokoneen hankin kotiini syksyllä 1989 ja hinta oli 16000 markkaa (= nykyrahassa 2680 EUR).

Toinen merkittävä osuus, joka tähän työhön liittyy, on osaamisen myynti- ja markkinointi. Ensin asiakkaalle täytyy myydä oma osaaminen. Sen jälkeen hanke pitää toteuttaa onnistuneesti. Hinta ei useinkaan ole se ratkaiseva osa. Tyytyväisyys onnistuneeseen lopputulokseen palkitsee myöhemmin uusina hankkeina.

Koodaamisen opettelin ensimmäisen kerran 1990-1992, jolloin koodattiin vielä DOS-ympäristöön. Kehitysympäristö oli silloin DBASE III, jolla voitiin sekä koodata että kääntää koodi ajettavaan *.EXE -muotoon. Koska DBASE III:ssa oli rajoituksia sovelluksen koon suhteen, niin käytimme heti tehokkaampaa Clipper -kääntäjää. Tiedot tallentuivat DBASE III -tietokantaan. Toimitin ensimmäiset asiakassovellukset jo TEVANAKE -projektin aikana. 1992 markkinoille tuli laajemmassa mitassa ensimmäinen Windows -versio (3.1). Tässä vaiheessa KTT:ssä päätimme yhdessä, että jatkossa koodaamme asiakassovellukset aina graafisella Microsoft Access -versiolla. Tämä oli todella merkittävä päätös myös myöhäisemmän uran kannalta.

Vuodesta 1992 alkaen olen toiminut kouluttajana nykyisessä CENTRIA tutkimus ja kehitys-organisaatiossa (entinen: KTT ja YTOL-instituutti). Pääsääntöisesti olen kouluttanut AutoCAD-ohjelman 2D piirtämistä monilla eri versioilla. Tämän ohjelman osalta kouluttajakokemusta on kertynyt tänä päivänä reilut 27 vuotta.

Keväällä 1992 aloitimme omakotitalon rakentamisen Kalajoen Käännänkylälle. Tontti oli lohkaistu kotitilastamme sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Sisareni Seija jatkoi kotitilan pitämistä yhdessä miehensä Erkin kanssa. Syksyllä 1992 menin naimisiin Paulan kanssa. Jouluksi 1992 muutimme omaan kotiin. Täytyy sanoa, että se oli kova vuosi. Vuonna 1992 opettelin jo toisen ohjelmointikielen, joka sisältyi Microsoft Access -version sisään. Se on nimeltään Access Basic (=rakenteellisesti sama kuin Visual Basic). Tätä ohjelmointia tein päätyönäni aina vuoteen 2002 saakka. Toimitettuja asiakassovelluksia oli siinä vaiheessa toimitettu jo yli 150 kpl 😊. Sen jälkeen lopetin niiden laskemisen.

Keväällä 1993 perheeseemme syntyi ensimmäinen tytär (Jenna). Vuosien kuluessa saimme vielä kaksi tytärtä lisää, vuosina 1996 (Petra) ja 1999 (Essi). Elimme silloin perheemme kanssa ns. ruuhkavuosia. Lapset kasvoivat, kävivät koulua ja harrastivat erilaisia asioita. Se oli sitä parasta lapsiperhearkea. Sanalla sanoen, elämää.

Vuodesta 2002 tuli jälleen tärkeä virstanpylväs uralleni, koska toive ensimmäisen asiakasjärjestelmän toimittamisesta www -tietokantatekniikalla nousi esiin. Taas oli tärkeän päätöksenteon paikka. Kysymys kuului: millä ohjelmointikielellä ja mihin tietokantaan? Asiaa piti ensin vähän selvitellä. Lopputuloksena valitsimme kehitysympäristöksi Microsoft-ympäristön (tietokanta: Microsoft SQL Server, palvelinohjelmisto: IIS, ohjelmointikieli: Classic ASP -koodi). Tämän koodausympäristöön sisältyi myös VBScript (Visual Basic scriptikieli) sekä HTML4-standardi. Tämä osoittautui jälleen hyväksi valinnaksi, koska avoimen lähdekoodin ympäristöjen kehitys oli silloin vielä pahasti kesken. Tästä tuli työhistoriani kolmas ohjelmointikieli.

Tämä vaihe kesti yhtäjaksoisesti vuoteen 2013 saakka. Lukuisia www-pohjaisia asiakasjärjestelmiä toimitettiin silloin ja niistä suurin osa on edelleen aktiivikäytössä. Pisimpään toiminut järjestelmä on ollut pystyssä jo 17 vuotta. Tänä päivänä näistä järjestelmistä puhutaan nimellä pilvipalvelut.

Jatko-opiskelin työn ohessa lukukaudella 2004-2005 tietotekniikan insinöörin AMK-tutkinnon, koska koodaaminen oli ollut päätyöni jo siinä vaiheessa yli kymmenen vuotta. Vuodesta 2014 alkaen olen koodannut uudet asiakasjärjestelmät PHP -koodilla. Tästä tuli työhistoriani neljäs ohjelmointikieli. Alussa versio oli PHP5 ja tietokanta oli edelleen Microsoft SQL Server. Kyseessä oli ns. sekajärjestelmä (Linux ja Windows). Vuonna 2017 kehitysympäristö vaihtui PHP7 -versioon tietoturvasyistä (koodi vaatii parametrisoidut kyselyt). Samassa yhteydessä tietokanta muuttui  MySQL/MariaDB-tietokannaksi. Tällöin puhutaan puhtaasta Linux-kehitysympäristöstä (LAMP=Linux/Apache/ MySQL/MariaDB/PHP).

Samaan aikaan julkaistiin uusi HTML5 -versio. Siitä muodostui nopeasti uusi standardi www -sivujen koodauksessa. Tämän koodausympäristöön sisältyy myös sivustojen dynaamisuuden lisääminen ja ulkoasun hallinta. Näihin tarvitaan JavaScript-koodia ja CSS-tyylikirjastojen käyttöä. Voidaan sanoa, että viimeistään tässä vaiheessa avoimen lähdekoodin kehitysympäristöjen taso oli saavuttanut kaupalliset versiot. Tämä näkyy erityisen hyvin nykyään siinä, että avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät (mm. WordPress, DRUPAL) pohjautuvat tähän koodipohjaan. Julkisten www -sivujen koodauksesta näillä ohjelmilla on jo yli 90 %:n osuus.

Vuodesta 2015 alkaen olen kouluttanut toiminnanohjausta useammalla työvoimakoulutus-kurssilla. Tästä esimerkkinä olkoon STOK-kurssien (suunnittelu- ja tuotanto-osaamisen kehittäminen) jaksot. Tällä hetkellä opetan toiminnanohjausta Centria-ammattikorkeakoulussa myös puutuotealan muuntokoulutuksessa, joka tapahtuu verkko-opetuksena. Vuodesta 2017 alkaen on opettanut AutoCAD -ohjelmaa useammalle kemiantekniikan ryhmälle Centria-ammattikorkeakoulussa. Opetus on tapahtunut sekä lähiopetuksena Kokkolassa että monimuotototeutuksena verkko-opetuksena.

Jos työuraani ajattelee taaksepäin, niin erityiskiitos siitä kuuluu asiakkailleni. Heillä on ollut monenlaisia tarpeita, joihin olen koodauksella, koulutuksella ja opetuksella hakenut toiminnallisia ratkaisuja. Siinä kehittyy väkisinkin myös itse. Centria tutkimus ja kehitys on ollut hieno työpaikka ja on sitä edelleen. Työnantaja on mahdollistanut oman kehittymiseni ja monipuoliset  työtehtävät. Työyhteisössä on ollut hyvä ilmapiiri. Kiitos siitä Teille, työkaverit.

My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.

Paula Oja, koulutuspäällikkö

Työnhakija etsii itselleen sopivaa työpaikkaa ja joskus työnhaku voi olla pitkäkin prosessi, polku kohti työllistymistä. Voi joutua kääntämään monta kiveä ennen kuin se oikea työpaikka löytyy. Työhakemuksia pitää lähettää ja haastatteluissa käydä, eikä työn löytyminen ole aina helppoa. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla sopivia avoimia työpaikkoja ei välttämättä ole kovin usein ja hakijoita paikkoihin voi olla paljon. Työnhaussa ei kannata kuitenkaan lannistua, vaan ottaa kaikki keinot käyttöön.

Mistä niitä työpaikkoja sitten löytyy? Työpaikkailmoitukset ja TE-palveluiden nettisivut ovat useimmille ne paikat, joista työtä ensimmäisenä etsitään. Mutta tiesitkö, että avoimet työpaikat ovat vain jäävuoden huippu? Vain noin kolmasosa työpaikoista on avoinna ja löydettävissä avoimista työpaikkailmoituksista. Missä sitten on ne kaksi kolmasosaa työpaikoista? Mitä kiviä pitää kääntää, jotta ne löytyvät?

Iso osa mahdollisista työpaikoista on piilotyöpaikkoja. Paikkoja, joita ei ole vielä laitettu avoimeksi, tai jotka eivät koskaan tulekaan avoimeksi. Työpaikkoja, joihin palkataan se sopivin hyvä tyyppi, jonka joku tuntee ja vinkkaa työnantajalle. Tai se hyväksi havaittu harjoittelija, joka on juuri sopivaan aikaan näyttänyt osaamistaan työharjoittelussa tai ollut töissä palkkatuella. Tai se hakija, joka haki edellistä avointa paikkaa, eikä tullut siihen valituksi, mutta olisikin juuri sopiva tähän uuteen avautuvaan paikkaan. Tai se henkilö, joka juuri oikeaan aikaan sattuu lähettämään avoimen hakemuksen yritykseen. Pyri olemaan juuri tuo henkilö, joka on oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Ole aktiivinen ja hae töitä monesta eri kanavasta.

Muista hyödyntää verkostot. Juuri sinulle sopiva työpaikka voi tulla vastaan kovan työn tuloksena, monien hakemusten ja haastattelujen jälkeen. Tai se voi tulla vastaan lenkkipolulla, lapsia harrastuksiin kuljettaessa, entistä työ- tai opiskelukaveria kaupassa nähdessä tai vaikkapa kuntosalilla. Kerro verkostoille, että etsit töitä ja laita viidakkorumpu soimaan. Juuri naapurin työpaikalla saatetaan tarvita sinunlaistasi työntekijää tai samassa harrastuspiirissä käyvän työpaikalla on tulossa paikka auki. Tai entinen työkaveri muistaa sinut ahkeraksi työntekijäksi ja vinkkaa sinua esimiehelleen, joka etsii uutta työntekijää.

Eikä hätää, vaikka et vielä tuntisi paikkakunnalla ketään tai verkostot ovat pieniä. Uusia verkostoja voi luoda vaikka sosiaalisen median kautta. Sosiaalinen media on nykypäivänä tärkeä työnhakukanava. Työkaluna voi olla esimerkiksi Facebook, Twitter tai LinkedIn. Seuraa kiinnostavia kanavia, yrityksiä ja ihmisiä, kutsu verkostoosi, tykkää ja kommentoi. Tutustu sosiaaliseen mediaan rohkeasti ja sinulle sopivalla tavalla. Seuraa myös yritysten nettisivuja ja laita hakemuksia niiden kautta. Osallistu rekrytointitapahtumiin, joissa pääset tapaamaan yrityksiä. Pidä työnhakuasiakirjat ajan tasalla ja lähetä CV:si tai kontaktoi esim. LinkedInin kautta heti tapaamisen jälkeen. Hyödynnä myös rekrytointiyrityksiä ja jätä hakemuksia niiden kautta.

Tulevia avoimia työpaikkoja löydät myös lehtijutuista ja uutisista. Älä lue vain työpaikkailmoituksia, vaan tulkitse myös uutisia. Esimerkiksi juttuja paikkakunnan yrityksestä, joka rakentaa uutta hallia ja laajentaa toimintaansa tai on saanut isoja kauppoja. He tulevat todennäköisesti tarvitsemaan laajentumisen myötä lisää työvoimaa. Kannattaa kysyä jo ennen kuin paikat tulevat julkisesti avoimeksi niin voit saada työtä, ennen kuin kymmenet muut laittavat hakemuksiaan. Lähetä avoimia hakemuksia sinua kiinnostaviin yrityksiin, vaikka niissä ei juuri sillä hetkellä olisikaan paikkaa avoinna.

Työpaikan etsiminen voi olla joskus haastavaa. Usko itseesi ja omaan osaamiseesi, oikea paikka löytyy kyllä, kun sinulla on motivaatiota ja oikea asenne! Oman osaamisen tiedostaminen on tärkeää ja työnhakuasiakirjat ja työhakutaidot tulee olla kunnossa. Työpaikan etsinnässä toisilla kriteerit ovat laajemmat kuin toisilla. Joku etsii juuri sitä oman alan työtä, toiselle käy mikä tahansa työ, joku vielä miettii omaa toiveammattiaan ja mitä haluaisi tehdä, jollakin on hyvin selkeänä, millaista työtä etsii. Jokainen on omalla polullaan etsimässä omaa paikkaansa työelämässä. MyWay 2 -hankkeessa järjestämme työnhakua tukevia valmennuksia sekä annamme tarvittaessa ohjausta ja tukea työllistymisen polun eri vaiheissa. Henkilökohtaisessa ohjauskeskustelussa saat tukea tarpeen mukaan esimerkiksi oman osaamisen kartoittamiseen, sopivan alan, ammatin tai yrityksen löytymiseen tai kontaktien luomiseen. Voimmepa vinkata sopivasta piilotyöpaikastakin, jos tiedämme jonkun juuri sinulle sopivan paikan.

My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.

Mari Murto, My Way 2:n projektityöntekijä

Ajatus loppuelämän työstä ei parikymppisenä mielestäni tuntunut yhtään hyvältä, eikä eläkevirat juuri houkutelleet. Olenkin työurani aikana lähtenyt jonkun määräaikaisen lisäksi myös vakituisista, ja vieläpä kohtuullisen hyvistä, työpaikoista. ”Hullua!”, sanoi yksi. ”Tänä päivänä pitäisi osata olla kiitollinen vakipaikasta!”, sanoi toinen. ”Repaleinen CV ei kyllä hyvältä näytä, etkö vieläkään tiedä mitä haluat?” kysyi kolmas. Tiedän minä! Haluan antaa työnantajalle innostuneen, kehitysmyönteisen työntekijän, jolla on repussaan kokemusta ja toimivia käytänteitä aiemmista työtehtävistä. Mutta haluan myös nähdä monenlaista, sekä kehittyä ja toteuttaa itseäni! Sitä miten ja missä, en ole aina tiennyt, enkä nytkään osaa sanoa mihin tieni vie. Haluan nähdä erilaisia organisaatioita, tutustua erilaisiin työympäristöihin. Olen kartuttanut itselleni laajan ja monipuolisen kokemuksen sekä verkoston, josta on ollut hurjasti hyötyä ja iloa.

Olen työskennellyt erilaisissa työpaikoissa eripuolilla maakuntaa. Sellaisissa työpaikoissa, joita vieläkin on vähän ikävä; työkavereita, esimiestä, asiakkaita. Sellaisissa, joita en niin kaipaa, mutta joista olen oppinut paljon, oppinut ennen kaikkea itsestäni, omista arvoistani. Siitä mikä minä olen, mihin minusta on, mitä minä haluan, mikä on minulle itselleni tärkeää.

Olen lähtenyt usein kovin epävarmalle pohjalle; joskus muutaman kuukauden työsuhteeseen, joskus nollatuntisopimukselle. Olen minä välillä pelannut myös varman päälle, turvannut selustani, se on tuntunut sillä hetkellä parhaalta ratkaisulta. Olen ottanut muutosta kohti vievän askelen luottaen itseeni, luottaen siihen, että asiat järjestyvät. Ja ne ovat järjestyneet, yleensä vieläpä parhain päin. Olen ratkaisuja tehdessäni ajatellut itseäni, omia unelmiani, mutta myös omaa työpanostani – mitä minulla on annettavaa, ja onko minulla edes annettavaa. Aina päätös askelen ottamisesta ei ole ollut helppo, mutta olen sen onnekseni uskaltanut tehdä. Minulla on ollut onnea; ottamani riskit eivät ole vieneet minua esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon, vaikka tämä olisi ollut välillä erittäinkin mahdollista. Ilmaan hypättyäni olen laittanut silmät kiinni ja todennut: ”Kai sitä vähän aikaa vähemmälläkin pärjää!”

Haluankin rohkaista jokaista tavoittelemaan omia unelmiaan. Tekemään siirtoja siihen suuntaan, mitä omalta elämältään haluaa. Jokainen elää omaa elämäänsä, ottaa itse omat riskinsä, tai turvaa selustansa. Ajattelen, että kenenkään ei tarvitse tyytyä ellei itse sitä halua, vaan jokaisella on mahdollisuuksia tavoitella omia unelmiaan. Usein se teettää työtä – toiselle enemmän, toiselle vähemmän.

Luo juuri omanlainen polkusi! Sellainen, kuin Sinä itse haluat! Ole utelias! Ota selvää! Opiskele! Harrasta! Osallistu! Verkostoidu! Tavoittele unelmiasi! Ja – Muista myös levätä 😊

My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.