My Way 2 -hanke

My Way 2 -hankkeen toiminta alkaa lähentyä loppuaan. Jäljellä on enää viimeinen kuukausi. Viimeiset lähes 3,5 vuotta on sisältäneet paljon ja monenlaista työnhakijan, työnantajan ja työllisyys- ja elinkeinotoimijan hyödyksi. Tulossa on hankkeen loppuseminaari, jossa summataan hankkeen tulokset. Pääset osallistumaan seminaariin joko virtuaalisesti tai paikan päällä, ilmoittautumiset mywayhanke.fi-sivustolla.

Työtä – Hankkeen toimenpiteet on edistäneet työnhakijan polkua kohti työtä. Osalla ne on vieneet askeleen tai harppauksen lähemmäksi, osalla ihan maaliin saakka. Hankkeessa on esimerkiksi tuotu esille alueen avoimia työpaikkoja erilaisin tavoin.

Osaamista – Hankkeen valmennuksilla on kehitetty työnhakijoiden osaamista työllistymistä varten. Muun muassa erilaisilla korttikoulutuksilla ja valmennuksilla on työnhakija saanut konkreettisia välineitä oman asemansa parantamiseen työmarkkinoilla. Myös työllisyys- ja elinkeinotoimijat ovat saaneet eväitä omaan asiakastyöhönsä erilaisten valmennusten kautta. Työnantajat ovat kokoontuneet vertaisryhmään kehittymään työnantajina.

Kohtaamisia – My Way 2 on tarjonnut erilaisia kohtaamisia kohderyhmilleen. Esimerkiksi rekrytointitapahtumissa työnantajat ja työnhakijat ovat päässeet kohtaamaan toisensa, ja erilaisissa verkoston kokoontumisissa ja ryhmävalmennuksissa vertaisuus ja kohtaaminen on olleet vahvasti läsnä.

Lämmin kiitos hankkeen toimenpiteissä tavalla tai toisella mukana olleille; asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille sekä tietysti hankehenkilöstölle ja valmentajille. Yhdessä saatiin huippuhanke aikaan!

Kiitollisena ja haikeana,
Mari

Mari Murto
Projektipäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
etunimi.sukunimi@centria.fi

Anu Kamau, projektipäällikkö

Oma taustani on sosiaalialan erilaisissa tehtävissä vammaistyön kentällä. Itselleni ajatus suuntautua vammaistyöhön kirkastui sosionomiopintojeni ensimmäisessä harjoittelussa. Tuon harjoittelun tein kehitysvammaisten toimintakeskuksessa ja olin saman tien myyty. Ala tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia ja halusin kovasti oppia siitä lisää. Asiakkaat ovat kaikki yksilöitä, joilla on myös yksilölliset tavat ja tarpeen, joten omaa tekemistään täytyi muuttaa aina hiukan kunkin asiakkaan kanssa. Erilaisia työtä tukevia menetelmiä ja lisäkoulutuksia on paljon, ja omaa asiantuntijuuttaan voi syventää johonkin tiettyyn osa-alueeseen tai toisaalta esimerkiksi vammaisalan sosiaaliohjaajan työssä pääsee mukaan monenlaisiin tilanteisiin ja asiantuntijaverkostoihin.

Tällä hetkellä toimiessani erilaisissa sotealan kehittämishankkeissa, olen huomannut ja kuullut sekä opettajilta, että vammaispalveluiden kentältä, että yhä vähemmän on vammaistyöstä kiinnostuneita opiskelijoita ja työnhakijoita. Sotealalla työvoimapula on tietysti koko kenttään vaikuttava haaste, johon etsitään ratkaisuja monin eri tavoin. Kuitenkin voisin kuvitella, että vammaisalalla tilanteeseen vaikuttaa myös muut tekijät, kuten uusien ja itselle outojen asioiden pelko ja epävarmuus heittäytyä uuteen.

Mikä yksilöä ylipäätään estää kokeilemasta uutta? Uskoisin, että suurin estäjä löytyy meidän omasta päästä. Oma järjestelmämme on ohjelmoitu niin, että se mielellään pitää meidät tutussa ja turvallisessa, mikä ei vaadi aivoilta ja keholta niin paljon. Se mihin on kerran opittu alkaa tuntua helpolta, se pitää meidät ihan tyytyväisenä ja uusien asioiden kokeilu ja uusien taitojen oppiminen tuntuu työläältä ja ehkä jopa mahdottomalta.

Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Kun henkilöllä on tieto omista vahvuuksista ja jo opituista taidoista sekä avoin mieli, on omaa mukavuusaluetta helpompi laajentaa. Silloin on mahdollista nähdä omien taitojen ja vahvuuksien mahdolliset käyttökohteet myös sen itselle tutun alueen ulkopuolella. Uusi alue voi olla mikä vaan, mutta sotealalla se voi olla esimerkiksi juuri vammaistyö.

Työtä ja harjoittelupaikkoja hakiessa kannattaa siis olla avoimin mielin. Älä sano heti ei, tai älä ainakaan sano, ei koskaan tai ei ainakaan. Pohdi sen sijaan:

• Millaista osaamista olet saanut koulutuksen kautta?
• Millaisia taitoja ja kokemusta sinulle on kertynyt harrastuksista ja vaikka yhdistystoimista?
• Millainen työskentelytapa sinua kiinnostaisi?
• Mistä aiheesta haluaisit ehdottomasti oppia lisää?

Silloin saattaa tulla mieleen aivan uusia aloja ja yrityksiä, joissa nämä kaikki yhdistyy. Ole rohkeasti yhteydessä myös uusiin paikkoihin, laajenna työnhakuasi ja kerro osaamisestasi pystypäin.

Vallaton vammaistyö -hankkeessa tavoitteena on edistää vammaisalan työntekijöiden työhyvinvointia. Hankkeessa asiaan paneudutaan eri kannoilta, ja hyvinvointia lähdetään kehittämään pilotoimalla erilaisia toimintamenetelmiä, esim. vuorovaikutuksen tueksi. Piloteista saatujen tulosten ja kokemusten perusteella kehitetään uudenlainen, työhyvinvointia tukeva, toimintamenetelmä, jonka avulla voidaan ennaltaehkäistä kuormittavia uhka- ja vaaratilanteita mutta myös ylläpitää parempaa ja toimivampaa työympäristöä.

Anu Kamau
projektipäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
etunimi.sukunimi@centria.fi

Marianne Hirn, koulutuspäällikkö

Luin jokin aika sitten hyvin mielenkiintoisen kirjan muutoksesta ja muutosvastarinnasta. Spencer Johnsonin kirjoittama kirja ”Who moved my cheese?” (Kuka vei juustoni?) kertoo yksinkertaisella, paljastavalla ja humoristisella tavalla totuuksia muutoksesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä peloista.

Kun kuulet sanan ”muutos”, mitä se tuo sinulle ensimmäiseksi mieleesi? Hihkutko ilosta, että asiat muuttuvat? Pääset tekemään uusia asioita uudessa ympäristössä? Vai alkaako mielessäsi pyöriä erilaiset muutoksen vastustamiseen liittyvät asiat? ”Mihin minä joudun”, ”osaanko minä”, ”mitä minun pitää tehdä”? Alkavatko erilaiset pelottavat ajatukset ja tunteet nousemaan pintaan? Jähmetytkö?

Muutos mielletään usein johtamiseen. Yrityksessä ja sen toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia, ja tarvitaan muutosjohtamista. Sitä se ei kuitenkaan ainoastaan ole, vaan muutoksia tapahtuu jatkuvasti myös meidän jokaisen henkilökohtaisessa arkielämässä. Nämä viimeiset kaksi vuotta olemme eläneet globaalisti koronan aiheuttamassa suuressa muutoksessa toimintatapojen ja -ympäristöjen suhteen. Osa meistä on saattanut elää suuressakin pelossa, mitä tapahtuu. Tuo kaksi vuotta on muokannut ja muuttanut toimintatapojamme niin työelämässä kuin sosiaalisessa elämässämme. Milloin on pitänyt mukautua nopealla aikataululla erilaisten rajoitusten mukaisiin toimiin ja milloin niitä on taas höllennetty.

Tässä kirjassa on neljä päähenkilöä – kaksi hiirtä, Nuusku ja Vippe, sekä kaksi pikkuihmistä, Hemmi ja Hoksu. Niin kuin meitä on erilaisia, niin nämä kaksi pikkuihmistä ovat mielestään paljon älykkäämpiä kuin hiiret. Onko asia kuitenkaan näin? Näistä neljästä kuvitteellisesta hahmosta löytyy piirteitä ja ominaisuuksia, joita meissä jokaisessa on riippumatta iästämme, sukupuolestamme tai kansallisuudestamme. Nuusku vaistoaa muutokset varhain. Vipellä on kiire ryhtyä toimintaan. Hemmi kieltää muutoksen kokonaan ja pelkää sen aina vain johtavan pahempaan. Ja Hoksu sopeutuu ajoissa ja huomaa, että muutos johtaa johonkin parempaan.

”Muutos ei ole jonkin menettämistä vaan ennemminkin jonkin saavuttamista.”

Meillä jokaisella on JUUSTOMME, on se sitten työ, ihmissuhde tai harrastus, jota tavoittelemme, koska uskomme sen tekevän meidät onnellisiksi. Kun saavutamme sen, niin kiinnymme siihen, mukaudumme ja tunnemme olomme turvalliseksi, kunnes juustomme on viety pois – jolloin kuuluu kysymys ”Kuka vei juustoni?”.

Ympärillämme tapahtuu koko ajan muutoksia ja hyvinkin nopealla aikataululla. Kuten alussa jo totesin, niin nämä viimeiset pari vuotta olemme eläneet koko ajan erilaisten koronarajoitusten saartamina. Milloin rajoitukset on poistettu, lievennetty ja jälleen kiristetty. Pandemia on vaikuttanut globaalisti kaikkien elämään, sen hoito ja vaikuttavuus yhteiskuntaan sekä maailmaan, on tehnyt muutosten teon hyvin nopeaksi. Yritysten liiketoiminnassa on pitänyt etsiä uusia mahdollisuuksia toimia hyvinkin nopealla aikataululla, tai sitten on voinut sopeutua ympäröivään tilanteeseen, tai jopa jäädä paikoilleen tekemättä mitään.

Todettakoon, että jollet muutu – saatat tuhoutua. Ja sitähän me emme halua – siis tuhoutua. Tämä aika on vaatinut meitä muuttumaan, ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja ja selviytymään niin yksityis- kuin työelämässä. Ja ne, jotka ovat entisestään käpertyneet koloonsa ahdistuksen ja pelon myötä, ovat siellä entistäkin syvemmällä.

”Ole edelläkävijä, ole vapaa”

 Edelläkävijöinä meidän on oltava Nuuskun ja Vipen kaltaisia, tutkittava ympäristöämme ja vaistottava muutoksia, pitäen kaiken kuitenkin yksinkertaisena, analysoimatta liikaa tai liian monimutkaisesti. Yksinkertaisuudessaan: muutu – siirry juuston mukana.

Muutoksen pahin vastustaja asuu meissä itsessämme – pelko. Tästä tunteesta on välillä myös hyötyä, jos se saa meidät liikkeelle ja toimimaan kohti jotain parempaa. Pahimmassa tapauksessa se voi myös lamaannuttaa meidät niin, että jäämme paikoillemme, kuten Hemmi, odottaen että kaikki palautuu ennalleen.

Mikä saa meidät muuttumaan? Pelko? Ei ainoastaan. Meidän tulee nähdä itsemme toisessa valossa, meidän tulee oppia nauramaan myös itsellemme ja hölmöilyillemme, vapautua tilanteesta. Naurun jälkeen näistä on helppo luopua ja jatkaa matkaa kohden uusia tuulia.

”Mitä nopeammin luovut vanhasta juustosta sitä nopeammin, löydät uutta juustoa.”

Siinä vaiheessa, kun olet lähtenyt muutoksen tielle ja epätoivo tuntuu valtaavan, niin muistuta itseäsi siitä, että miten epämukavalta tilanne sattuukaan tuntumaan, niin se on todellisuudessa paljon parempi kuin tilanne josta lähdit liikkeelle. Tällöin olet ottanut vastuun teoistasi, etkä vain anna asioiden tapahtua sinulle. Pelko lamaannuttaa tekemään päätöksiä. Pelko nousee sisältä käsin, ego asettaa rajoja sille, uskallatko vai etkö.

”Kun ylität pelkosi, tunnet itsesi vapaaksi”

Vapaus on tila, jota halutaan. Vapaus auttaa näkemään ja tuntemaan haluamasi ja sitä todemmaksi asia tulee.

Kun pääset eteenpäin, niin huomaat, että on turvallisempaa liikkua eteenpäin kuin olla paikoillaan omassa pelossaan. On hyvin luonnollista, että muutoksia tapahtuu koko ajan niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa elämässä, kaikkialla. Ja jos muutoksia ei osaa odottaa tai niihin ei ole varautunut, ne pääsevät yllättämään.

Sinä itse valitset ajatuksesi ja uskomuksesi. Mihin päätät uskoa, niin siihen alat myös luoda uusia ajatuksia ja kohdistaa toimintaa, jolloin muutos toteutuu. Saat takaisin itseluottamuksesi ja voimasi.

Mikään ei muutu paremmaksi, jos et itse muutu. Ketään ei voi muuttaa, muutoksen tulee aina lähteä itsestä. Asiat tulee pitää yksinkertaisena. Ihmisen mieli vain tuppaa mutkistamaan asioita, jolloin pelko kasvaa niin suureksi, ettei kykene näkemään muutosta ja parempaa tulevaisuutta.

Elämässä on ylipäänsä hyvä olla avoin erilaisille asioille, tutkia ympäristöä, ennakoida ja miettiä tulevaisuuden vaihtoehtoja – toimia ja tavoitella uusia juustoja. Tämä sama pätee niin työ- kuin yksityiselämän, sekä harrastusten parissa. Jokainen voi pohtia, mikä on minun juustoni ja mitä se minulle merkitsee? Maukkaita makuhetkiä uusien juustojen, eli uusien mahdollisuuksien parissa.

Marianne Hirn
koulutuspäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
etunimi.sukunimi@centria.fi

Mari Murto, projektipäällikkö

Ihmisten hyvinvointi, työssäjaksaminen ja työhyvinvointi tai ylipäätään jaksaminen arjessa puhututtavat tänä päivänä paljon. Työn luonne on muuttunut aikaisempaa vaativammaksi ja työtä tehdäkseen pitää hallita monia eri taitoja. Pääsääntöisesti jokaisessa työssä täytyy tänä päivänä käyttää erilaisia järjestelmiä – toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Myös opiskelussa ja muissa arjen velvollisuuksissa samat haasteet näkyvät. Perheissä ja elämässä yleensäkin on monenlaisia haasteita, jotka kuormittavat.

Jaksaakseen ihminen tarvitsee erilaisia keinoja. Hyvä elämänhallinta ja kokonaisvaltainen hyvinvointi edesauttavat työssäjaksamista mutta myös muuta elämää. Oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta on tärkeää, että ihmisen arki rullaa sen enempiä jatkuvasti ponnistelematta, ja tasapaino velvollisuuksien ja vapaa-ajan välillä on olemassa.

Kaikilla lienee tiedossa, että muun muassa monipuolinen ja terveellinen ravinto, säännöllinen liikunta, hyvä yöuni ja sopiva määrä sosiaalisia kontakteja edesauttavat hyvinvointia. Mutta entä jos ei olekaan voimavaroja pitää niitä kaikkia kuosissa? Ohjeeni on, että aloita jostakin! Muutosten ei tarvitse olla suuria, mutta siitä se lähtee. Päätä vaikka, että syöt kerran viikossa kasviksia, jos et niitä aiemmin ole syönyt. Tai tee kerran viikossa jotain pientä fyysisen kuntosi eteen, kävele vaikka portaat hissin sijaan. Tai ota unelle enemmän aikaa ja mene varttituntia aikaisemmin nukkumaan iltaisin. Tai soita tai viestittele kerran kuukaudessa jollekin vanhalle kaverille, keneen et ole aikoihin pitänyt yhteyttä. Asiat voi olla todella pieniä, eikä kaikkia osa-alueita tarvitse laittaa kuntoon kerralla. Omalla kohdallani olen huomannut, että lähden herkästi laittamaan ’kerralla kaikki asiat kuntoon’ ja loppujen lopuksi innostus hiipuu hyvin äkkiä ja paluu entiseen on taas käsillä.

Itse olen kokenut toimivaksi, että minulla on kaveri, jolle voin raportoida saavutuksistani. Kaverin kanssa tsempataan toisiamme, kummallakin omat tavoitteensa. Voi esimerkiksi ottaa kuvan uimahallin pukukaapista: täällä ollaan! Yksi keino on myös kirjata asioita ylös, ja sitten tietyn ajanjakson kuluttua tarkastella esimerkiksi montako kasvispainotteista ateriaa on tullut syötyä. On myös olemassa erilaisia sovelluksia, joilla asioita voi mitata.

Ihminen on kokonaisvaltainen, ja myös vapaa-ajalla tehtävät valinnat vaikuttavat arkiaherruksessa jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Jos tuntuu, ettei oma päättäväisyys riitä, myös ammattiapua on saatavilla. Voi olla, että työnantajan, oppilaitoksen tai vaikkapa jonkin järjestön tai työllisyyspalveluiden kautta on saatavilla erilaisia palveluja, kuten työnohjausta, työterveyspalveluita, opiskelijaterveydenhuolto, terveystarkastuksia ja hyvinvointipalveluja. Erilaisten liikunnan ja ravitsemuksen sekä hyvinvoinnin palveluntarjoajia on nykyään paljon, samoin univalmennusta. Monenlaisia julkisiakin palveluja on laidasta laitaan. Selvittele omalta osaltasi millaisiin hyvinvointiasi tukevia palveluja tarvitsisit ja mistä niitä voisit itsellesi saada.

Muista, että pysyvät muutokset elämäntavoissamme tapahtuvat pienin askelin, pikkuhiljaa. Älä ahnehdi liikoja. Askel kerrallaan!

Mari Murto
projektipäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
etunimi.sukunimi@centria.fi