Mari Murto, My Way 2:n projektityöntekijä
Ajatus loppuelämän työstä ei parikymppisenä mielestäni tuntunut yhtään hyvältä, eikä eläkevirat juuri houkutelleet. Olenkin työurani aikana lähtenyt jonkun määräaikaisen lisäksi myös vakituisista, ja vieläpä kohtuullisen hyvistä, työpaikoista. ”Hullua!”, sanoi yksi. ”Tänä päivänä pitäisi osata olla kiitollinen vakipaikasta!”, sanoi toinen. ”Repaleinen CV ei kyllä hyvältä näytä, etkö vieläkään tiedä mitä haluat?” kysyi kolmas. Tiedän minä! Haluan antaa työnantajalle innostuneen, kehitysmyönteisen työntekijän, jolla on repussaan kokemusta ja toimivia käytänteitä aiemmista työtehtävistä. Mutta haluan myös nähdä monenlaista, sekä kehittyä ja toteuttaa itseäni! Sitä miten ja missä, en ole aina tiennyt, enkä nytkään osaa sanoa mihin tieni vie. Haluan nähdä erilaisia organisaatioita, tutustua erilaisiin työympäristöihin. Olen kartuttanut itselleni laajan ja monipuolisen kokemuksen sekä verkoston, josta on ollut hurjasti hyötyä ja iloa.
Olen työskennellyt erilaisissa työpaikoissa eripuolilla maakuntaa. Sellaisissa työpaikoissa, joita vieläkin on vähän ikävä; työkavereita, esimiestä, asiakkaita. Sellaisissa, joita en niin kaipaa, mutta joista olen oppinut paljon, oppinut ennen kaikkea itsestäni, omista arvoistani. Siitä mikä minä olen, mihin minusta on, mitä minä haluan, mikä on minulle itselleni tärkeää.
Olen lähtenyt usein kovin epävarmalle pohjalle; joskus muutaman kuukauden työsuhteeseen, joskus nollatuntisopimukselle. Olen minä välillä pelannut myös varman päälle, turvannut selustani, se on tuntunut sillä hetkellä parhaalta ratkaisulta. Olen ottanut muutosta kohti vievän askelen luottaen itseeni, luottaen siihen, että asiat järjestyvät. Ja ne ovat järjestyneet, yleensä vieläpä parhain päin. Olen ratkaisuja tehdessäni ajatellut itseäni, omia unelmiani, mutta myös omaa työpanostani – mitä minulla on annettavaa, ja onko minulla edes annettavaa. Aina päätös askelen ottamisesta ei ole ollut helppo, mutta olen sen onnekseni uskaltanut tehdä. Minulla on ollut onnea; ottamani riskit eivät ole vieneet minua esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon, vaikka tämä olisi ollut välillä erittäinkin mahdollista. Ilmaan hypättyäni olen laittanut silmät kiinni ja todennut: ”Kai sitä vähän aikaa vähemmälläkin pärjää!”
Haluankin rohkaista jokaista tavoittelemaan omia unelmiaan. Tekemään siirtoja siihen suuntaan, mitä omalta elämältään haluaa. Jokainen elää omaa elämäänsä, ottaa itse omat riskinsä, tai turvaa selustansa. Ajattelen, että kenenkään ei tarvitse tyytyä ellei itse sitä halua, vaan jokaisella on mahdollisuuksia tavoitella omia unelmiaan. Usein se teettää työtä – toiselle enemmän, toiselle vähemmän.
Luo juuri omanlainen polkusi! Sellainen, kuin Sinä itse haluat! Ole utelias! Ota selvää! Opiskele! Harrasta! Osallistu! Verkostoidu! Tavoittele unelmiasi! Ja – Muista myös levätä 😊
