Esko Joki-Erkkilä, kehitysinsinööri, Centria-ammattikorkeakoulu
Lapsuuteni vietin maalaisympäristössä Kalajoen Käännänkylässä, koska vanhempani olivat maanviljelijöitä. Meitä oli perheessä yhteensä kuusi lasta, joista minä olin neljänneksi vanhin. Maalaistalo oli hyvä kasvuympäristö ja lapsuudesta on jäänyt mukavat muistot. Lapsuus myös valmisti meitä kaikkia aikuisuuteen, koska kasvu tapahtui työn ohessa. Työtehtävät olivat toki ikään sidottuja. Sitä tehtiin mitä pystyttiin tai osattiin. Esimerkiksi traktoria ajoin ensimmäisen kerran yksin 6-vuotiaana. Vanhemmat ohjasivat ja neuvoivat, jos jotain ei ensin osattu. Vanhemmat myös kannustivat meitä kaikkia opiskeluun, kun siihen oli jo niin hyvät mahdollisuudet.
Koko kouluvaiheen (7 – 20 vuotta) kävin Kalajoella. Ala-asteen kävin Kalajoen Käännänkylässä pienessä kyläkoulussa. Yläasteen kävin vastaavasti Kalajoen keskustassa. Jo yläasteen jälkeen minulle oli selvää, että en halua jatkaa tilanpitoa, koska en kokenut eläintenhoitoa omakseni. Tietyllä tavalla myös ammattilentäjän ura oli myös haaveammattina. Siinä yhtenä vaatimuksena oli ylioppilastutkinto. Jatkoin Kalajoen lukioon pitkän matematiikan linjalle, koska myös tekniikka kiinnosti jo siinä vaiheessa. Ylioppilaaksi valmistuin keväällä 1980.
Koska ammattilentäjän ura kiinnosti tosissaan, niin selvitin sen, miten siihen ammattiin on mahdollista päästä. Kävin myös ilmailulääkärin tarkastuksessa. Tässä vaiheessa selvisi, että näkökykyni ei täytä ammattilentäjän vaatimusta. Tuohon aikaan silmälaseilla korjattu näkö sulki pois mahdollisuuden edetä sillä ammattiuralla. Se oli itselleni tietysti pettymys. Armeijan kävin heti lukion jälkeen. Sen otin tietyllä tavalla tavoitteellisesti. Päätin jo heti alussa, että jos siellä menee 11 kuukautta aikaa 9 kuukauden sijaan, niin se on sitten sama katsoa loppuun asti. Ajattelin, että RUK:sta (reserviupseerikoulu) voisi olla apua myöhemmin uralla. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä päätös. Sain siellä parhainta johtamiskoulutusta, mitä olen elämäni aikana saanut.
Armeijan jälkeen toukokuussa 1981 en heti tiennyt, mihin haluan lähteä opiskelemaan. Siksi menin töihin vaatetustehtaaseen Alavieskaan (Erinka Oy), joka oli sopivalla etäisyydellä kotoani. Toimin siellä yleismiehenä ja tein monenlaisia töitä (varastomiehen töitä, pakkausta, kankaiden levitystä koneella, kankaiden leikkuuta, materiaalien ja pakkauksien kuljetuksia). Tähän työhön oli helppo tulla, koska olin maalaistalossa oppinut tekemään kaikenlaisia töitä. Seuraavan vuoden aikana minulle tarkentui se, että minun kannattaa hakea opiskelemaan Tampereelle, koska nykyinen työ kävi harjoittelusta siihen oppilaitokseen. Kyseessä oli tekstitiili-insinöörin opinnot Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa. Tämä kyseinen koulutus alkaisi seuraavan kerran syksyllä 1983. Kyseessä oli opintolinja, joka alkoi vain joka toinen vuosi. Kävin pääsykokeessa ensimmäisen kerran keväällä 1982, mutta sisäänpääsy jäi muutaman pisteen päähän. Tässä vaiheessa 10 opiskelijaa varasi opiskelupaikan kyseiseltä linjalta.
Jatkoin työelämää vielä vuoden verran eteenpäin ja tienasin opiskelurahoja tulevaisuutta varten. Tässä vaiheessa hankin myös ensimmäisen autoni (VW Jetta). Keväällä 1983 kävin pääsykokeessa uudelleen ja tällä kertaa varmistin opiskelupaikan 10 viimeisen paikan joukosta. Kurssin aloitti yhteensä 20 opiskelijaa syksyllä 1983.
Kun aloitin opiskelut Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa 01.09.1983, niin en entuudestaan tuntenut sieltä ketään. Opiskelijana sitä kuitenkin tutustuu ikäisiinsä kavereihin varsin nopeasti. Myös asuminen rivitalossa, jossa oli seitsemän muuta miespuolista tekniikan opiskelijaa, helpotti tätä alkuvaihetta. Jokaisella opiskelijalla oli oma huone, mutta keittiö, olohuone, wc -tilat ja peseytymistilat olivat yhteiskäytössä. Tuohon aikaan opiskelu oli vielä ns. koulumuotoista. Opiskelimme 8 tuntia päivässä (40 h viikossa) ja iltaisin teimme paljon harjoituksia, jotka piti palauttaa. Myös läsnäolopakko oli voimassa. Poissaoloihin piti aina löytyä uskottava selitys (esim. sairausloma). Kun tämä oli tiedossa heti alussa, niin se ei tuottanut vaikeuksia. Opiskeluhan oli allekirjoittaneen päätyö tuolloin. Opiskelumotivaatio oli hyvä, kun tavoite oli selvä. Insinöörin paperit ulos neljässä vuodessa. Opiskelu oli monipuolista ja hyvin teknistä. Siitä olkoon esimerkkinä langan kuljetus paineilmalla koneen rakenteissa. Laboratoriossa testasimme materiaaleja erilaisin standarditestein.
Opiskeluaikana laadimme ryhmänä oppilaitoksen kurssikirjan, johon piti myydä paljon mainoksia. Tässä yhteydessä me kaikki ryhmämme opiskelijat tutustuimme myyntityöhön käytännössä. Projekti onnistui hyvin ja kirjasta saamallamme palkkiolla matkustimme Englantiin viikoksi. Lontoo tuli tutuksi silloin ensimmäistä kertaa. Vierailimme silloin myös pohjoisosassa maata Leedsin kaupungissa, jossa toimi silloin International Wool Secretariat (IWS). Tämä tunnetaan suomeksi paremmin nimellä kansainvälinen villamerkki (Woolmark). Se on organisaatio, joka myöntää sertifikaatin ja laatuluokituksen maailmanlaajuisesti eri villalaaduille. IWS muuttui organisaatiosta yhtiöksi (The Woolmark Company) vuonna 1997.
Opiskelu päättyi aina keväisin huhtikuun lopussa, joten kesätöihin jäi mukavasti aikaa. Siihen aikaan täydet 4 kuukautta. Aloitin kesätyöt aina toukokuun alussa joka kesä. Siinä ajassa ehti tutustua erilaisiin yrityksiin ja erilaisiin yrityskulttuureihin. Ensimmäinen kesä meni Kalajoella Junnikkalan Saha Oy:ssä. Siellä toimin kahdessa roolissa. Ensimmäiset kaksi kuukautta toimin kakkosraamin sahurina. Tämä työ vaati hahmottamiskykyä ja nopeaa reagointia. Loppukesän olin höylärin apumies. Se oli fyysisesti raskasta työtä, jossa oli paljon nostoja. Puumateriaalit tuli hyvin tutuiksi. Toisen kesän olin töissä Rukka Oy:llä Kokkolassa, jossa toimin materiaalien testauksessa. Tämä työ oli luonteeltaan tarkkuutta vaativaa. Kolmannen kesän olin töissä vanhalla työnantajallani Erinka Oy:ssä Alavieskassa. Siinä työssä oli paljon autolla ajoa. Esimerkiksi erilaisten tuotantomateriaalien noutoa (kankaat ja langat), pakkausta ja pakettien toimitusta postiin.
Valmistuin keväällä 1987 tekstiili-insinööriksi. Aloitin kesäkuun alussa ensimmäisen työni Pietarsaaressa Granlundin Pesu Oy:ssä, jossa toimin työnjohtajana. Työn sisältö tuli nopeasti tutuksi. En kokenut sitä riittävän haasteelliseksi ja siksi irtisanouduin tästä tehtävästä 5 kk:n jälkeen. Syksyllä 1987 tapasin vaimoni Paulan, joka oli silloin erikoistumassa terveydenhoitajaksi Jyväskylässä. Syksystä 1987 kevääseen 1988 tein opettajan sijaisen töitä Kalajoen ala- ja yläasteella (matematiikka, fysiikka, kemia ja käsityöt) sekä lukiossa (pitkä matematiikka, kemia ja fysiikka). Kesän 1988 toimin aluevahtina Kalajoen leirintäalueella. Syksyllä 1988 ilmoittauduin Rovaniemelle työvoimakoulutukseen, joka kesti 3 kk. Kurssin aiheena oli AutoCAD -koulutus. Tämä osoittautui todella tärkeäksi kurssiksi myöhemmällä työurallani. Kevään 1989 tein vielä opettajan sijaisen töitä Kalajoella.
Loppuvuodesta 1988 oli työpaikkailmoitus Tekniikka & Talous -lehdessä, jossa haettiin kolmea työpaikkaa Kalajokilaakson tietotekniikkakeskukseen (KTT) Ylivieskaan. Tuossa vaiheessa KTT:n palveluksessa oli 8 henkilöä. Yksi noista työpaikoista oli se, johon itse työllistyin 01.06.1989. Siinä haettiin tuotekehitysinsinööriä tekstiili- ja vaatetus- sekä nahka- ja kenkätehtaiden palvelukseen. Tämä ensimmäinen projekti (TEVANAKE -projekti = tuotannon automatisointi ja tuotantotekniikan kehitystehtävät) kesti kolme vuotta ja tänä aikana pääsin ensimmäistä kertaa kehittämään alueen yrityksiä (Haapa-Tex Oy, Meira Oy Leijona ja Sievin Jalkine Oy). Aika nopeasti tuli esille, että kehittämisessä tarvitaan tietokonetta. Nämä olivat vasta tulleet markkinoille ja alussa ne olivat varsin hintavia. Ensimmäisen tietokoneen hankin kotiini syksyllä 1989 ja hinta oli 16000 markkaa (= nykyrahassa 2680 EUR).
Toinen merkittävä osuus, joka tähän työhön liittyy, on osaamisen myynti- ja markkinointi. Ensin asiakkaalle täytyy myydä oma osaaminen. Sen jälkeen hanke pitää toteuttaa onnistuneesti. Hinta ei useinkaan ole se ratkaiseva osa. Tyytyväisyys onnistuneeseen lopputulokseen palkitsee myöhemmin uusina hankkeina.
Koodaamisen opettelin ensimmäisen kerran 1990-1992, jolloin koodattiin vielä DOS-ympäristöön. Kehitysympäristö oli silloin DBASE III, jolla voitiin sekä koodata että kääntää koodi ajettavaan *.EXE -muotoon. Koska DBASE III:ssa oli rajoituksia sovelluksen koon suhteen, niin käytimme heti tehokkaampaa Clipper -kääntäjää. Tiedot tallentuivat DBASE III -tietokantaan. Toimitin ensimmäiset asiakassovellukset jo TEVANAKE -projektin aikana. 1992 markkinoille tuli laajemmassa mitassa ensimmäinen Windows -versio (3.1). Tässä vaiheessa KTT:ssä päätimme yhdessä, että jatkossa koodaamme asiakassovellukset aina graafisella Microsoft Access -versiolla. Tämä oli todella merkittävä päätös myös myöhäisemmän uran kannalta.
Vuodesta 1992 alkaen olen toiminut kouluttajana nykyisessä CENTRIA tutkimus ja kehitys-organisaatiossa (entinen: KTT ja YTOL-instituutti). Pääsääntöisesti olen kouluttanut AutoCAD-ohjelman 2D piirtämistä monilla eri versioilla. Tämän ohjelman osalta kouluttajakokemusta on kertynyt tänä päivänä reilut 27 vuotta.
Keväällä 1992 aloitimme omakotitalon rakentamisen Kalajoen Käännänkylälle. Tontti oli lohkaistu kotitilastamme sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Sisareni Seija jatkoi kotitilan pitämistä yhdessä miehensä Erkin kanssa. Syksyllä 1992 menin naimisiin Paulan kanssa. Jouluksi 1992 muutimme omaan kotiin. Täytyy sanoa, että se oli kova vuosi. Vuonna 1992 opettelin jo toisen ohjelmointikielen, joka sisältyi Microsoft Access -version sisään. Se on nimeltään Access Basic (=rakenteellisesti sama kuin Visual Basic). Tätä ohjelmointia tein päätyönäni aina vuoteen 2002 saakka. Toimitettuja asiakassovelluksia oli siinä vaiheessa toimitettu jo yli 150 kpl 😊. Sen jälkeen lopetin niiden laskemisen.
Keväällä 1993 perheeseemme syntyi ensimmäinen tytär (Jenna). Vuosien kuluessa saimme vielä kaksi tytärtä lisää, vuosina 1996 (Petra) ja 1999 (Essi). Elimme silloin perheemme kanssa ns. ruuhkavuosia. Lapset kasvoivat, kävivät koulua ja harrastivat erilaisia asioita. Se oli sitä parasta lapsiperhearkea. Sanalla sanoen, elämää.
Vuodesta 2002 tuli jälleen tärkeä virstanpylväs uralleni, koska toive ensimmäisen asiakasjärjestelmän toimittamisesta www -tietokantatekniikalla nousi esiin. Taas oli tärkeän päätöksenteon paikka. Kysymys kuului: millä ohjelmointikielellä ja mihin tietokantaan? Asiaa piti ensin vähän selvitellä. Lopputuloksena valitsimme kehitysympäristöksi Microsoft-ympäristön (tietokanta: Microsoft SQL Server, palvelinohjelmisto: IIS, ohjelmointikieli: Classic ASP -koodi). Tämän koodausympäristöön sisältyi myös VBScript (Visual Basic scriptikieli) sekä HTML4-standardi. Tämä osoittautui jälleen hyväksi valinnaksi, koska avoimen lähdekoodin ympäristöjen kehitys oli silloin vielä pahasti kesken. Tästä tuli työhistoriani kolmas ohjelmointikieli.
Tämä vaihe kesti yhtäjaksoisesti vuoteen 2013 saakka. Lukuisia www-pohjaisia asiakasjärjestelmiä toimitettiin silloin ja niistä suurin osa on edelleen aktiivikäytössä. Pisimpään toiminut järjestelmä on ollut pystyssä jo 17 vuotta. Tänä päivänä näistä järjestelmistä puhutaan nimellä pilvipalvelut.
Jatko-opiskelin työn ohessa lukukaudella 2004-2005 tietotekniikan insinöörin AMK-tutkinnon, koska koodaaminen oli ollut päätyöni jo siinä vaiheessa yli kymmenen vuotta. Vuodesta 2014 alkaen olen koodannut uudet asiakasjärjestelmät PHP -koodilla. Tästä tuli työhistoriani neljäs ohjelmointikieli. Alussa versio oli PHP5 ja tietokanta oli edelleen Microsoft SQL Server. Kyseessä oli ns. sekajärjestelmä (Linux ja Windows). Vuonna 2017 kehitysympäristö vaihtui PHP7 -versioon tietoturvasyistä (koodi vaatii parametrisoidut kyselyt). Samassa yhteydessä tietokanta muuttui MySQL/MariaDB-tietokannaksi. Tällöin puhutaan puhtaasta Linux-kehitysympäristöstä (LAMP=Linux/Apache/ MySQL/MariaDB/PHP).
Samaan aikaan julkaistiin uusi HTML5 -versio. Siitä muodostui nopeasti uusi standardi www -sivujen koodauksessa. Tämän koodausympäristöön sisältyy myös sivustojen dynaamisuuden lisääminen ja ulkoasun hallinta. Näihin tarvitaan JavaScript-koodia ja CSS-tyylikirjastojen käyttöä. Voidaan sanoa, että viimeistään tässä vaiheessa avoimen lähdekoodin kehitysympäristöjen taso oli saavuttanut kaupalliset versiot. Tämä näkyy erityisen hyvin nykyään siinä, että avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmät (mm. WordPress, DRUPAL) pohjautuvat tähän koodipohjaan. Julkisten www -sivujen koodauksesta näillä ohjelmilla on jo yli 90 %:n osuus.
Vuodesta 2015 alkaen olen kouluttanut toiminnanohjausta useammalla työvoimakoulutus-kurssilla. Tästä esimerkkinä olkoon STOK-kurssien (suunnittelu- ja tuotanto-osaamisen kehittäminen) jaksot. Tällä hetkellä opetan toiminnanohjausta Centria-ammattikorkeakoulussa myös puutuotealan muuntokoulutuksessa, joka tapahtuu verkko-opetuksena. Vuodesta 2017 alkaen on opettanut AutoCAD -ohjelmaa useammalle kemiantekniikan ryhmälle Centria-ammattikorkeakoulussa. Opetus on tapahtunut sekä lähiopetuksena Kokkolassa että monimuotototeutuksena verkko-opetuksena.
Jos työuraani ajattelee taaksepäin, niin erityiskiitos siitä kuuluu asiakkailleni. Heillä on ollut monenlaisia tarpeita, joihin olen koodauksella, koulutuksella ja opetuksella hakenut toiminnallisia ratkaisuja. Siinä kehittyy väkisinkin myös itse. Centria tutkimus ja kehitys on ollut hieno työpaikka ja on sitä edelleen. Työnantaja on mahdollistanut oman kehittymiseni ja monipuoliset työtehtävät. Työyhteisössä on ollut hyvä ilmapiiri. Kiitos siitä Teille, työkaverit.
My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.
