Maija-Riitta Vuoti, projektityöntekijä, Centria-ammattikorkeakoulu
Kuka minä nyt oikein olenkaan? Minkälaiseen mittariin pitäisi itseni kytkeä, jotta saisin selville oloni tänään. Riittääkö se, että yritän huhuilla sieluni syövereihin ja kuulostella kaikua. Tunteet vaihtelevat pelon ja helpotuksen välimaastossa. Vaihteluväli on ollut ainakin näin aluksi varsin nopea. Itkenyt en vielä ole kertaakaan mutta nauranut useasti. Toisaalta hämilläänkin minua naurattaa aasialaiseen tapaan.
Oman itseensä tutustuminen on tavattoman vaikea ja työläs taitolaji. Yleensä sitä tyytyy muiden tekemiin arvioihin itsestään ja joskus se ihan riittääkin. Roso syntyy kuitenkin silloin, kun huomaa, ettei oma tuntemus itsestä vastaakaan muiden tekemää arviota. Tai toisinpäin, toisten tekemästä arviosta ei tunnista itseään.
Meillä jokaisella on varmasti useampia rooleja elämässämme ja ne säätelevät käytöstämme ja tapaamme toimia toisten kanssa. Kuitenkin jonkinlainen yhteys pitäisi löytyä siihen sisimpäämme kaikessa tekemisessämme. Miten sen yhteyden voi luoda, jos se on katkennut tai murtunut elämän tuomissa muutoksissa? Tai jos minä olen vihdoin löytänyt itseni, niin miten voin myös olla minä?
Olen osallistunut My Way 2 -projektin järjestämään Sinä pystyt -valmennukseen kesästä lähtien. Valmennus on auttanut minua pohtimaan sitä, kuka minä oikein olen ja miten toimin eri tilanteissa. Valmennus on sisältänyt useita harjoituksia, kuten sen, että ääneen asioiden sanominen kuljettaa tietoa myös omiin aivoihin. Ja vaikka oppisin paremmin lukemalla kuin kuulemalla, niin kuitenkin kaikkia aisteja oppimiseen kannattaa käyttää.
Valmennus on antanut minulle myös voimavaroja muutoksen läpikäymiseen. Missään vaiheessa en ole vielä vaipunut epätoivoon vaan uskonut siihen, että selviän ja pystyn. Minulla on ollut mahdollisuus pohtia omaa tahtoani, toiveitani ja unelmiani. Jopa vanhoista taakoista olen voinut luopua ja jättää ne aikaan, jossa sain ne kantaakseni.
Rakas serkkuni lähetti minulle viestin, jossa luki ”Elämä on loppuun asti kasvamista ymmärtämään, miksi on tällainen.” Minusta siinä oli upea oivallus siitä, että itsestäkin löytyy uusia puolia jatkuvasti. Vaikka ei voi tietää, mitä löytää, niin se matka kannattaa tehdä. Ja yhteys siihen omaa itseensä etsiä uudelleen.
Maija-Riitta Vuoti, Projektityöntekijä
Centria-ammattikorkeakoulu
etunimi.sukunimi@centria.fi
My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.
