Maija-Riitta Vuoti, projektityöntekijä, Centria-ammattikorkeakoulu
Haluan lopettaa jähmeän reagoimisen ja varistaa ylleni kietoutuneen rautalangan. Haluan elää taas täysillä ja kokonaan! En aio sanakaan kirjoittaa vuoden ajan vaikuttaneesta asiasta elämässämme. Haluan kirjoittaa niistä asioista, jotka saavat meidät värisemään ja herättävät tunteemme taas normaalille tasolle.
Mitä jos Teamsin palaverissa näkyisi pupun pää? Empiirinen tutkimus osoitti, että iloa riitti pitkäksi aikaa. Mitä jos aamukahvilla lausuisimme runon tai laulaisimme laulunpätkän? Jo se virkistää, että heilutamme kokouksen päätteeksi hieman kättä ja toivotamme mukavaa päivää.
Oman persoonan tuominen sähköiseen vuorovaikutukseen ei ole helppoa. Tekemisen kynnys on paljon korkeammalla kuin mitä se on lähitapaamisessa, jolloin tilanteen lukeminen on helpompaa. Sähköisen yhteyden päästä kuulee useimmin vain äänen ja ilmeetkin tulevat viiveellä. Vitsien kertomista ei kannata yrittää tai jos yrittää, niin useimmiten saa ihan itsekseen naureskella. Usein viiveellä toimii myös osallistuminen, juuri kun kommentti putkahtaa mieleen, on muu ryhmä siirtynyt seuraavaan asiaan. Perjantain iltapäiväpalaveri hyvässä lykyssä voi olla hieman eloisampi.
Olenkin ottanut tavakseni hieman lämmitellä ennen palaveria, jotta pysyisin paremmin mukana. Kuuntelen klassista musiikkia, joka usein jää myös kehoon resonoimaan ja muokkaa tunnetilaa tilanteeseen sopivaksi. Bachin Air tuo ajatuksiin lempeyttä, Beethovenin Kuutamosonaatti salaperäisyyttä, Vivaldin vuodenajat iloisuutta, Sibeliuksen Valse Trieste riemua ja Finlandia voimaa. Kuuntelin myös yhden työpäivän Tulisia Tenoreita, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Nyt tiedän. Ja Con te partiron kaikuessa tunsin ihan koko päivän ajan itseni kauniiksi ja viehättäväksi.
On aivan sama, olenko kaunis ja viehättävä. Mutta sillä on väliä, että tunnen niin. Sillä jos tunnen itseni sellaiseksi, niin myös kehoni reagoi tunteen mukaan. Olen myös huomannut, että musiikin herättämät positiiviset tunteet vaikuttavat mieleeni ja näen ympäristöni ja eteen tulevat tilanteet ymmärrettävinä, hallittavina ja mielekkäinä. Eli koen koherenssin tunnetta, joka puolestaan lisää hyvinvointiani ja antaa voimia.
Siis nyt googlaten Tulisten Tenorien pariin. Vaikka piuhojen välityksellä, niin ihanaa on. Elämä ja yhdessä tekeminen.
Maija-Riitta Vuoti
Projektityöntekijä
Centria-ammattikorkeakoulu
etunimi.sukunimi@centria.fi
