Moniko meistä työskentelee lapsuutensa haaveammatissa? Jos nämä toiveet toteutuisivat useammin, niin aika monen ammattinimike olisi poliisi, kukkien poimija tai veturinkuljettaja. Suomesta voisi löytyä myös muutama astronautti ja keisarikin sekä ainakin satakunta prinsessaa omissa kuningasliitoskunnissaan.
Ammatilliset toiveemme ja ajatuksemme ehtivät muuttua elämässämme moneen kertaan. Muutoksiin voi ajautua joko ulkoisten tai sisäisten voimien ohjaamina. Murroksen keskellä on vaikea hahmottaa, mitä milloinkin on meneillään ja mitä pitäisi tehdä. Valmiita vastauksia ei ole ja itseään kuunnellen pitäisi ratkaisuja löytää.
Perheessämme valintatilanne on ollut tuoreella ylioppilaalla. Hänellä tuntuu oma polku olevan hyvin suunniteltu ja vain toteutusta vailla. Äitinä olen yrittänyt varoitella, että pettymyksiä voi tulla ja että matka mielekkääseen ammattiin voi olla pitkä ja mutkainen. Toisaalta innostus ja unelmathan meitä eteenpäin vievät, joten kovin realistinenkaan ei kannata olla. Elämäkin taitaa vielä tuoda omat mausteensa tähän niin sekavaan soppaan.
Minulle, kauppiaan lapsena, selkeä ammatillinen valinta olisi ollut yrittäjyys, mutta sitä en itselleni halunnut. Merkonomiksi opiskelin, koska se tuntui antavan mahdollisuuden työllistyä monelle alalle kuten koulutus- ja rahoitusalalle. Somistajaksi taas siksi, että olisin jotain vähän enemmän kuin merkonomi. Tietojenkäsittelyn ammattitutkinnon avulla halusin valmistautua Millenium- vuoteen ja yrittäjäksi opiskelin ihan vaan kokeillakseni, että pystynkö. Hieman alle viisikymppisenä vihdoin ymmärsin, että haluan tehdä merkityksellistä työtä ja auttaa ihmisiä. Työyhteisöjen toiminnan kehittämiseen tutustuin muutosvalmentajana. Sosionomiksi (AMK) valmistuin viitisen vuotta sitten.
Ansioluetteloni mukaan olen työskennellyt 27:ssä ammatissa. Perheyrityksemme kaupassa ammattinimikkeeni oli apulainen, mutta tehtävänkuva vaihteli tiilien lastaamisesta sipulimakkaran siivuttamiseen. Ehkä parasta kotoa perittyä oppia on se, että jos vain luottaa itseensä ja uskaltaa yrittää, niin melkein mitä tahansa työtä voi kokeilla. Lisäksi jokainen työ on auttanut minua ymmärtämään itseäni paremmin ja olen myös saanut uusia taitoja.
Oma hyvinvointi on tärkein mittari silloin, kun pohtii työn mielekkyyttä ja siinä jaksamista. Unelmien työpaikassa tulisi olla myös mahdollisuus vaikuttaa työhönsä ja työyhteisön sekä johdon tulisi arvostaa ammatillista osaamista. Jos tuntuu siltä, ettei se unelma ole vielä toteutunut, niin keinoja sen saavuttamiseksi kyllä löytyy. Ja innostusta uusien polkujen etsimiseen!
My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.
