Suvi-Tuuli Porkka, psykoterapeutti, ryhmäanalyytikko, sosiaalityöntekijä, työnohjaaja, prosessikonsultti, psyk.esh. ja tietokirjailija
5-vuotias lettipäinen tyttö istuu keittiön lattialla ja mutisee itsekseen: ”Kyllä ne sitten ihmettelee, kun mulla on niin paljon rahaa.” Äidin tiedustellessa rahan alkuperää tyttö kertoo menevänsä kesäksi rajavartiostoon sähköttäjää tuuraamaan. Samalla paljastuu sekin, miksi tyttö oli niin innolla harjoitellut morseaakkosia tavauksen opettelun lomassa: ”ee-ee, eee, är-oo, ro, eero – ti, ti, ti-taa-ti, taa-taa-taa.”
Tyttö suhtautuu kaikkeen oppimiseen yhtä suurella innolla. Hän tottuu jo koululaisena päihittämään raavaita miehiä urheiluammunnassa ja pääsemään lehtien palstoille muistakin ansioistaan. Vuosikymmenten kuluessa hän hankkii useita, toisiaan täydentäviä ammattitutkintoja, etenee urallaan ja saa kunnian tulla noteeratuksi asiantuntijana.
Suoritettuaan viimeisimmän ammattitutkintonsa 61-vuotiaana, hänen päähänsä juolahtaa ensimmäisen kerran kummallinen, helpottava ja toisaalta hieman pelottavakin ajatus siitä, että hänen ei enää tarvitse meritoitua. Hetki on pysäyttävä ja aavistus nousujohteisen uran päässä mahdollisesti häämöttävästä pudotuksesta käy mielessä.
Vielä ei asiaa kuitenkaan ehdi murehtia, mutta työmotivaatiota se hieman syö. Nuoria ja fiksuja työtovereita tulee – ja menee ohi. Ikääntynyt rouvashenkilö valitsee vaistomaisesti haasteensa siten, että niihin vastaamisessa on valttia elämän- ja työkokemuksen tuoma osaaminen. Fiksu (väistö)liike. Ikääntyessä kristallisoitu älykkyys kasvaa ja korvaa fluidin älykkyyden väistämättömän rapistumisen. Ja rouvan asiantuntijastatus säilyy.
Lopulta koittaa eläkkeelle jäämisen hetki. Psykoprofessionaalinen gravitaatio tempaisee yllättyneen rouvan mukaansa. Pudotus tuntuu huimalta ja pelottavalta, ja rouva tuntee olevansa epäonnistuja ja täysin tarpeeton. Vuosikymmenten aikana rakentuneet ammatilliset suhteet ja osallistuminen vapaaehtoistyön koituvat kuitenkin pelastukseksi. Rouvan asiantuntijuutta halutaan vielä hyödyntää, jopa entistä korkeammissa instansseissa. Hänelle tarjoutuu myös mahdollisuus jatkaa sydäntään lähimpänä olevan koulutuksen parissa. Gravitaatio selätetty – toistaiseksi.
Kokemuksesta viisastuneena ja itsensä tuntien rouva päättää laittaa psykoprofessionaaliselle gravitaatiolle hanttiin. Hän aikoo estää uuden putoamisen valitsemalla tehtävänsä harkiten niin, että niistä saa iloa ja mahdollisuuksien mukaan myös onnistumisen kokemuksia. Hän päättää jatkaa aktiivisena kansalaisena niin kauan kuin intohimo uuden oppimiseen säilyy ja terveys sallii työn ja vapaaehtoistyön tekemisen, muodossa tai toisessa. Viisaus asuu vanhoissa naisissa – eikö vaan.
Lisätietoa mm.: Brooks, A. C. 2019. Your Professional Decline Is Coming (Much) Sooner Than You Think. Here’s how to make the most of it. The Atlantic.
My Way 2 -projekti liittyy työn saamiseen, työn tekemiseen, työssä jaksamiseen ja yleisesti työssä tapahtuviin muutoksiin. Projektin tavoitteena on edistää ja parantaa työnhakijoiden, -tekijöiden ja työnantajien vuoropuhelua kaikissa työuraa koskevissa nivelvaiheissa. Blogissa eri työelämän edustajat pohtivat omaa työuraansa ja siihen liittyviä asioita. Uusi blogikirjoitus ilmestyy kerran kuussa.
